Lämmin alkukesä ja koronarajoitusten takia poikkeuksellinen vuosi turvavälisuosituksineen toi suppauksen pariin valtavasti uusia harrastajia. Kesän jälkeen suppaajien sosiaalisen median sivuille alkoi ilmestyä keskustelun avauksia: kuinka kautta voisi jatkaa myös kylmemmillä säillä? Miten varustautua? Mitä huomioida? Suppailu onnistuu kyllä, kun vaan sulaa vettä löytyy ja turvallisuudesta pidetään huolta. Keräsimme vinkit yhteen ja julkaisimme ohjeemme kylmän veden suppailuun, jotta vinkit olisivat kaikille helposti saatavilla ja yhdessä paikassa myös jatkossa.

Samalla halusimme jututtaa muutamaa ympäri vuoden aktiivisesti suppaavaa harrastajaa. Miten he harrastava eri vuodenaikoina, millaisia talvisia SUP-muistoja heille on kertynyt ja millaisia vinkkejä heillä on uusille talvisuppaajille. Kiitos Isalle, Alpolle ja Saralle haastatteluista! Ja mahtavia ja elämyksellisiä hetkiä ja retkiä vesille myös kylmempinä kuukausina kaikille suppaajille!

Kysymykset:

1. Kuinka päädyit lajin pariin?
2. Kuinka melontaharrastuksesi elää vuodenaikojen mukaan?
3. Millaisilla varusteilla suppaat kylmissä olosuhteissa?
4. Mikä on ollut ikimuistoisin kylmän veden melontasi?
5. Vinkkisi muille kylmän veden suppailijoille?

ISA MERIKALLIO

1. Löysin suppailun 2013 sattumalta, kun näin tyypin heiluvan lähirannassa keskittyneesti ”airon kanssa purjelaudalla”. Kilpailuhenkinen kun olen, niin siitä parin viikon päästä oli jo oma kisalauta hiilikuitumelan kera hankittuna ja ensimmäiset kisat takana!

2. Keväällä ja kesällä nautin eniten tyynistä päivistä, jolloin voi lähteä kauemmas ulkomerelle. Kesä on myös sosiaalisemman suppailun aikaa, paitsi kisoissa ja muissa sup-tapahtumissa, myös sup-opetusten suhteen. On aivan huippua saada opastaa uusia kaikenikäisiä ihmisiä fantastisen harrastuksen pariin! Syksyllä tuulet ja aallokot tuovat pikanttia elämyksellistä lisämaustetta harrastukseen. Talvella suppailemaan ei pääse yhtä usein kuin muulloin, joten sitä osaa arvostaa erityisesti, vaikka sessiot ovat lyhyempiä ja reitit tuttuja.

3. Hankin ensimmäisenä talvena kuivapuvun ja paksummat tossut kautta pidentämään, muita erityisesti hankittavia lisävarusteita ei juuri talvisuppailuun tarvitakaan. Harrastuskausi on kuivapuvun ansiosta ainakin tuplasti pidempi kuin ilman sitä. Talvella suppaan enimmäkseen pumpattavalla laudalla, jota on helppo viedä tuulen ym. kannalta sopiviin lähtöpaikkoihin, eikä se kolhiinnu jääosumistakaan. Olen myös yhden hiilikuitulaudan rikkonut liukastumalla jäisellä laiturilla. Suppailu talvella on aivan huikeaa! Ei häiritseviä moottorialuksia, sen sijaan upeita auringonnousuja ja -laskuja!

4. Oli joulupäivän aamu. Olin katsellut punaisena vilkkuvaa majakkaa jo useana aamuna ja niinpä ajattelin spontaanisti meloa tällä kertaa sen lähelle ottamaan jouluisen kuvan. Majakka olikin yllättävän kaukana. Tuuli ja aallokko nousivat aamun ennusteesta poiketen erittäin haastaviksi ja kaiken lisäksi puhelimen akku hyytyi kylmässä, joten kuvakin jäi ottamatta. Ketään ei näkynyt tietenkään missään joulupäivän aamuna, ja meloin varsin jännittyneissä tunnelmissa kaikin voimin ilman eväitä takaisin kohti rantaa. Väsynyt ja viisastunut suppaaja oppi tästä ex tempore -retkestä monta tärkeää asiaa.

5. Älä ole kuin Isa, vaan hanki kaveri. Järkeä ja puhelimia on tuplasti, on kivempaa ja turvallisempaa.

ALPO TANI

1. Lautailulajit ovat olleet lapsesta asti lähellä sydäntä. Skeittauksen kautta päädyin teininä aktiiviseksi lumilautailijaksi ja sitten jo pitkällä aikuisiän puolella on pitänyt surffaustakin kokeilla. Kavereiden kautta kuulin, etenkin Janne Niiniltä, että surffi voisi olla Suomessakin mahdollista, ehkä parhaiten nimenomaan supsurffina, jota kautta innostuin suppauksesta. Aika nopeasti kuitenkin tuli selväksi, että suppailu voi olla erinomaisen hauskaa, vaikka aalloista ei olisi tietoakaan. Viime vuodet olenkin ollut aika aktiivisesti vesillä, taitaa olla 20. kuukausi putkeen kun olen jossain vaiheessa kuukautta käynyt melomassa, saa nähdä tuleeko pari vuotta täyteen.

2. Oikeastaan aika vähän. Olennaisimman eron tekee varmaan valo, eli valoisaan aikaan on kiva lähteä melomaan myös töiden jälkeen, kun taas näin semi-kaamos aikoihin vesillä ollaan käytännössä vain viikonloppuisin. Jos sattuisi kunnon talvi jäineen tulemaan,  mitä kovasti toivon, pistäisin supkamat ihan hyvillä mielin parkkiin, koska tykkään tosi paljon myös ”oikeista” talvilajeista kuten telemarkista ja retkiluistelusta.

3. Kuivapuvun hankinta oli mulla tietynlainen käännekohta talvisupissa. Märkkäri on kyllä edelleen mielestäni ehdoton silloin kun oikeasti meinataan uida, surffijutuissa tai muuten, mutta kuivari on muuten paljon kivempi ja etenkin retkiorientoituneessa suppailussa mielestäni aika ylivertainen. Kylmiä vesiä on aina syytä kunnioittaa ja pitää mielessä miltä vaikkapa jäiden sekaan pulahtaminen juuri sillä hetkellä päällä olevissa varusteissa tuntuisi ja pukeutua sen mukaan. Oma kuivapuku on jollapurjehdukseen speksattu ja vähän mallia jätesäkki, ei varmaan paras suppaukseen, mutta silläkin kyllä pärjää. Sitten vaan vaikka merinoa alle, istuvaa pipoa päähän, ja omaan käteen / ääreisverenkiertoon sopivaa hanskaa käteen, niin ollaan jo pitkällä. Jalkineet tietysti tärkeät niin lämmön kuin lautatuntuman osalta, riittävän isot neopreenitossut kuivupuvun kumisukkien päällä on varmaan paras vaihtoehto. Pelastusliivi tuntuu talvella olennaisemmalta kuin lämpimään aikaan ja itselläni on näemmä vakiintunut käytäntö, jossa mulla on liivi mukana ilmatäytteisen laudan kannella. Toki turvallisuuden kannalta olisi parempi pitää liiviä ihan päälläkin… Ja lämmintä juomaa! Glögiä menee talvikauden suppiretkillä varmaan kymmeniä litroja!

4. Talvisuppi eroaa lämpimän ajan melonnasta eniten äänimaailman ja luonnossa olemisen kokemuksen osalta. Talvella ainakin omat kotivedet Espoon saaristossa ovat todella hiljaiset verrattuna kesään! Tämä on itselläni tosi iso osa talvisuppauksen koukuttavuutta, melkein samoja fiiliksiä on tullut koettua kuin vaikka hiihtoretkillä tuntureilla. En oikein yksittäistä retkeä osaa sanoa, mutta mieleen tulee todella hienoja hetkiä ruska-aikaan Nuuksiossa viime syksyltä, olikohan se viime keväällä, kun sakea lumipyry yllätti ja toisaalta kevätaikoihin on ollut siistiä pitää taukoa jossain tuulensuojaisessa poukamassa, jossa on voinut auringossa olla jo todella lämmin, vaikka vesi olisi vielä lähellä nollaa. Ja kaikki luontokokemukset tietysti. Viimeksi vesillä näin (aika varmasti) saukon!

5. Suphommia voi laajentaa pelkästä kesäharrasteesta aika pienellä lisäinvestoinnilla (esim. käytetty kuivapuku) lähes ympärivuotiseksi, takuuvarmasti hienoja kokemuksia tarjoavaksi harrastukseksi. Aina hauskempaa tietysti on mikäli saa kavereita mukaan. Talvisupissa pakollista on olosuhteiden ymmärtäminen ja lenkkien suunnittelu oma taito- ja kuntotaso sekä varusteiden rajoitteet huomioiden. Kokemus tässäkin opettaa ja aloittaa kannattaa suotuisissa olosuhteissa ja kesäkeliltä tutuilla vesillä.

SARA SUNDELL

1. Näin suppailijoita ensimmäisen kerran kesällä 2015 ja kiinnostuin lajista. Heti ensimmäisellä kerralla, kun seisoin laudalla, tiesin, että tämä on lajini. Ostin ensimmäisen oman laudan samana kesänä ja siitä se lähti.

2. Suppailen vuoden ympäri, jos vain mahdollista. Keväällä treenaan kisoihin ja retkeilen, kesällä kisailen, retkeilen ja temppuilen laudalla. Syksyllä ruska-aikana maisemat ovat hienoja. Se on erinomainen vuodenaika retkille. Talvella reitit ovat usein vähän lyhyempiä ilman pitkiä taukoja, ettei tule kylmä. Maisemat ovat eri näköiset, vesillä on rauhallista, ei juuri veneitä tai muita liikkujia ja jään vieressä on hienoa mennä. Talvella suppailen yleensä kavereiden kanssa, myös turvallisuussyistä. Viime talvena sain myös mahdollisuuden treenata uimahallissa ja se oli todella hauskaa. Siellä ei haittaa yhtään, vaikka tippuu laudalta. Kivaa vaihtelua ja hyvä mahdollisuus tasapainoharjoitteluun.

3. Minulla on Supskinin ohut hengittävä kuivapuku. Se ei pidä vettä, jos on kauan vedessä, mutta lyhyemmän ajan kyllä. Puvun alla yksi tai kaksi merinovillakerrastoa. Minulla on Sealskinzin vedenpitävät sukat ja hanskat. Sukkien alla ohuet villasukat, jos on pakkasta ja päällä aina 5 mm neopreenitossut. Ja tietenkin pipo. Vedenpitävässä kassissa on aina toiset hanskat ja pipo ja jos on aikomus pitää tauko, myös joku lämmin paita tai takki, eväiden lisäksi. Kelluntaliivi on ehdoton talvella, mutta mielestäni myös muuten, varsinkin jos suppaa yksin. Vaihdan aina vaatteet heti kun rantaudun ja laitan päälle lämpimiä villavaatteita.

4. Minulla on paljon hyviä muistoja etenkin viime talvelta Helsingin, Espoon ja Porvoon saaristoista. Aurinkoisia evästaukoja saarissa ja rauhallista vesillä. Viime jouluaattona joulupukki tuli yllättäen vastaan kajakissa. Mutta mieleeni tulee kyllä retki tammikuun alussa Porvoonjoella. Ensin mentiin avomeren suuntaan ja kun käännyttiin takaisin, vesi olikin jo hieman jäätynyt. Kierrettiin jäälauttoja ja mentiin ohuiden jääkerroksien läpi halki vanhankaupungin. Mentiin kahvilaterassin ikkunoiden vierestä ja siltojen alta. Ihmiset tuijottivat, kuvasivat meitä ja kaupungilla kuulemma puhuttiin kolmesta hullusta suppailijasta. Aurinko paistoi ja heijastui hienosti jään pinnasta. Porvoon vanhakaupunki tunnelmallisine ranta-aittoineen näytti hienolta. Kukaan ei häirinnyt meitä vesillä, tai siis jäällä.

5. Vesille vaan, vaikka se onkin isompi projekti, kun kesällä. Kannattaa hankkia suppailuun tarkoitettu kuivapuku ja muita varusteita. Käytettyinä voi myös löytää. Yritä löytää muita suppailijoita, jotka saattaisivat lähteä mukaan. Yhdessä on turvallisempaa ja mielestäni hauskempaa. Vältä riskejä ja suunnittele reitit niin, että olet varmasti rannassa, kun tulee pimeätä. Lämmintä juomaa on hyvä olla mukana. Jos on liian kylmä pitää evästauko, niin ravintola- tai kahvilakäynti kivassa kohteessa suppailun jälkeen lämpimissä vaatteissa on aina kiva.